Kukaan ei ole voinut välttyä kuulemasta toitotusta verkostoitumisen tärkeydestä ja nykyisin yhä useampi meistä pyörii erilaisissa yhteisöissä, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ammatillisen verkostoitumisen toimiessa motivaationa. Lähtökohtainen tilanne työelämän piirissä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa onkin pyyteetön verkostoituminen ja taka-ajatuksena toimii molemminpuolinen hyöty ja oman vaikutuspiirin kasvattaminen.
Verkkoon tartutaan haasteista huolimatta
On haastavaa hypätä mukaan peliin verkostoitumisen kulta-aikana ilman valmiiksi vahvan verkoston tuomaa tukea ja alkaa rakentaa nollasta ympäristössä, jossa jo pidemmän aikaa uraa luoneet ovat muodostaneet omat vahvat liittoumansa. Paineet ovat nykyisin myös huomattavasti kovemmat kuin aikaisemmin, jolloin jokainen loi ensin uraa yksityisemmässä ympäristössä ja siirtyi vasta valmiina ammattilaisena työelämän ”julkisuusestradeille”, jos ollenkaan.
Nyt ammattiuraa aloitteleviakin kannustetaan ja painostetaan näkymään ja kuulumaan mahdollisimman aikaisin sosiaalisen median yhteisöissä. Uran aloittamisesta tulee kuitenkin paineistavampaa, kun joutuu esiintymään ja esittelemään itseään ammatillisena raakaversiona, ilman meriittejä, taidonnäytteitä ja tunnustuksia.
Mitä verkottuneempia olemme, sitä tietoisemmiksi tulemme myös toistemme tekemisistä. Tunteet toisten saavutuksista lukiessa tai kuullessa ovat lähtökohtaisesti kannustavia ja arvostavia, mutta tietoisesti tai tiedostamatta myös omaan tilanteeseen peilaavia. Erityisen vahvasti paineita muiden jatkuva ammatillinen informaatiotulva tuo nuorille aloitteleville tekijöille. Ammatillista identiteettiä vasta etsiessä onkin mahdotonta uskoa vielä täydellisesti omaan erinomaisuuteensa. Uran tärkeimpien kasvukokemusten odottaessa edessäpäin ja ilman kokemuksen tuomaa varmuutta omasta osaamisalueesta, on haasteellista lähteä mukaan julkiseen ansioluettelokilpailuun.
Tuurilla on osansa, mutta sen varaan ei voi laskea
Tämän kilpailun säännöt eivät myöskään ole kaikista reiluimmat, sillä niitä ei suoranaisesti ole. Siinä missä toisille avautuu ovia ja mahdollisuuksia kuin itsestään, toiset saavat aina nähdä enemmän vaivaa askeleidensa eteen, mikä voi kuitenkin lopulta kääntyä suureksi henkilökohtaiseksi eduksi. Tunnettu tie menestykseen nimittäin käy mahdollisimman monen matkalla olleen esteen kautta.
Kilpailu työmarkkinoilla toimii sattuman, tuurin, tiedon ja taidon periaatteiden mukaan. Niiden vaikutuksien osuudet eivät ole vakioita, vaan tilanteesta riippuen ratkaisevana tekijänä työpaikan saannin kannalta saattaa olla mikä tahansa edellä mainituista. Tämä kannattaakin pitää mielessä, sillä päätökseen vaikuttavista tekijöistä jopa puolet saattaa olla sellaisia, joihin ei voi itse vaikuttaa millään tavalla. Kun joku on oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai sattuu tuntemaan oikean ihmisen, jonka kautta mahdollisuuksien ovet aukeavat, ei siinä ole kyse muusta kuin työelämän lotosta. Erityisesti nämä onnenkaupan tekijät tulevat esiin piilotyöpaikkojen saannissa, joita myös suurin osa avoimista työpaikoista on. Epäreiluutta ja suosimista tästä kilpailusta löytyy varmasti enemmän kuin tarpeeksi, mutta loppupeleissä jokaisen kilpailukyky kulminoituu tietoihin ja taitoihin, jotka ennemmin tai myöhemmin paljastavat todelliset osaajat.
Todellinen kilpailu käydään itseä vastaan
On myös tärkeää pohtia, milloin kyseessä on vain oma tunne kilpailusta ja kuinka vahvasti sitä todella on olemassa. Todennäköisesti oma tunne kaiken informaation keskellä on, että kilpailua on paljon enemmän kuin sitä todellisuudessa onkaan. Pohdinnat kannattaa aloittaa siitä, että ketä kaikkia vastaan tunnet kilpailevasi? Ovatko he niitä, jotka hakevat samaa työpaikkaa kanssasi vai verkostoosi kuuluvia, joiden huomaat menestyvän itseäsi paremmin? Todellisuudessa tuskin kumpiakaan. Kliseinen sanonta siitä, kuinka pahimman vastustajasi löydät itsestäsi, on usein valitettavan totta.
Kenenkään polku ei samanlainen ja usein on myöskin niin, ettei olisi voinut tehdä mitään toisin, joten tällä mentaliteetilla vertailut muiden tilanteisiin ovat turhia. Samaan aikaan silmien eteen kuitenkin ponnahtelee ilmoituksia muiden tekemisistä ja siksi itseään kannattaakin jatkuvasti muistutella faktoista. Kun pakoonkaan ei pääse, muiden tekemiset voi ottaa myös motivaationa tai rohkaisuna omille askelille, jolloin ne voivat toimia ikään kuin bensana oman kunnianhimon liekkeihin.
Toinen selviytymiskeino kilpailun raa’assa maailmassa on verkostoituminen. Verkostojen ja erilaisten liittoumien merkitys korostuu koko ajan. Verkostoitumisessa on kuitenkin paljon näennäisyyttä, kun sosiaalinen media pitää kynnyksen uusien ihmisten kontaktointiin ennätysmatalalla. Verkoston laatu korvaakin ehdottomasti sen määrää, sillä merkityksellistä hyötyä saamme yleensä yksittäisiltä henkilöiltä, emme suurilta massoilta. Tärkeimpiä kontakteja ovat aidot oikean elämän kontaktit, joiden kanssa on käyty keskustelua. Todennäköisesti paras kilpailutaktiikka onkin aidosti tutustua ihmisiin aina tilaisuuden tullen, sekä omaa että heidän hyötyään ajatellen. Näin voi pyrkiä olemaan ikään kuin osana joukkuetta, jonka tarkoituksena on tehostaa jäseniensä menestystä vastavuoroisesti.
Oma lehmä pois ojasta
Tasapainoilu oman edun ja uran tavoittelun sekä joukkueen edun tavoittelun välillä voi tuntua ristiriitaiselta. Samalla, kun mielessä tulisi pitää tiimin yhteinen päämäärä ja auttaa tiimiläisiä etenemään yhteisen edun nimissä, on mahdotonta täysin unohtaa ajatusta omasta hyödystä. Mitä minä hyödyn tästä, on ajatus, joka nousee pintaan aika ajoin, mutta erityisesti silloin kun hyötyminen ei ole meille itsestään selvää. Tässä kohtaa onkin suuria yksilöllisiä ja persoonaan liittyviä eroja sen suhteen, kuinka tärkeää oma hyöty kellekin on. Toiset eivät liikahdakaan ilman, että tietävät saavansa jotakin vastapalveluksi, kun taas harvinaisempaa lajia ovat ne epäitsekkyyden ruumiillistumat, jotka ehtivät auttamaan ennen kuin kysytään.
Asiaa voi lähestyä hyvinkin syvällisesti, pohtien olenko olemassa vain itseäni varten vai kenties kuitenkin muita varten. Toiset ovat luonnostaan huomioonottavampia kuin toiset, mutta jokainen voi oppia sellaiseksi pienenkin ajattelutavan muutoksen kautta. Oman edun nimeen vannova voi alkaa ajatella mahdollisuutta auttaa muita kuin sijoituksena oman hyödyn pottiin. Pyyteetön auttaminen on tehokas tapa luoda positiivinen tunne velasta auttajaa kohtaan ja tilaisuuden tullen velallinen haluaa maksaa auttajalle takaisin. Se että tuotto ei ole varmaa tai näy heti, ei tarkoita, etteikö sitä olisi tulossa.
Mitä tulee alati kiihtyvään kilpailuun työmarkkinoilla, hedelmällisempää olisi keskittyä toimimaan joukkueena kuin yksinäisinä sotureina. Kukaan ei pärjää eikä varsinkaan menesty itsekseen. Joskus eteen sattuu tilaisuuksia, joista tiedämme, etteivät ne ole tehty meitä varten, mutta jos pysähdymme hetkeksi miettimään myös muita, tarjoutunut tilaisuus saattaa muuttua mahdollisuudeksi auttaa kaveria ottamaan seuraava askel uralla tai elämässä. Tämä jos mikä vaatii suurta epäitsekyyttä nykyisen itsensä korostamisen kulttuurin aikana. Se kuitenkin palkitsee sekä karmaan uskovat että aivan kaikki muutkin, jotka sisäistävät sen, ettei muiden auttaminen ole itseltä pois ja kaikille on oma paikkansa ja aikansa.